Mitä tehdä kun mieliteot lyövät vyön alle?

Mitä tehdä kun mieliteot lyövät vyön alle?

”Haluttaa pitsaa, jäätelöö, suklaata, burgerii! Pitäisi kuitenkin pysyä ruodussa…mutta kun tahtoo!”

Kuulostaako tutulta? Se on se ärsyttävä mieliteko siellä joka huutaa olemassaoloaan juuri silloin kun ei pitäisi. Tai no, eihän koskaan ole hyvä aika.

Me Reforilla nähdään asia niin, että nälkää on kahdenlaista. Fyysistä ja henkistä. Fyysinen nälkä on tuttua. Pitää syödä saadakseen mahaan täytettä, jotta tuntee itsensä kylläiseksi ja jaksaa arjen askareet, liikunnat ynnä muut tohinat. Sen laannuttamiseen riittää, kun syö itsensä täyteen ja matka jatkuu. Sitten on ihmisiä joilla on hyvä ruokahalu. Joskus jopa niin hyvä ruokahalu, että siihen pitää jo laittaa vähän jarrua, ettei käy kuten ahneen lopulle.

Entä se henkinen nälkä? Tekee mieli jotain tiettyä. Juurikin sitä pitsaa, burgerii, suklaata, mättöö tai mitä vain kunhan vaan on jotain hyvää. Ja ei, se ei kerro siitä että sinulla on puutostiloja. Keho kyllä ilmoittaa tarpeistaan, mutta keho ei ilmoita puutostiloista. Ei ainakaan suklaan ja burgerin puutostiloista. Jos keho päättää ilmoittaa, että syö enemmän kasviksia ja marjoja, niin todennäköisesti siitä ei ole haittaa ilman sen suurempaa puutostilaakaan.

Kuvitellaan, että on lauantai-ilta ja odotat hyvää leffaa alkavaksi. Huomaat, että vitsi kun tekis vähän mieli karkkia, sipsiä, dippiä…jotain hyvää. Tiedät, että on ”väärin” tuntea tuollaisia mielitekoja. Sinullahan on menossa sokeriton kuukausi ja koitat kiristää vyötärölinjaa tiiviimmäksi, tai mikä tavoitteesi sitten onkaan. Tunnet jo valmiiksi huonoa omaatuntoa mieliteosta ja odotat kauhulla sen yltymistä. Niinhän se lopulta melkein aina tekee. Yltyy ylitsepääsemättömäksi, kunnes löydät itsesi kaupan karkkiosastolta tai patteriin kahlittuna.

Mitä tuossa hyvinkin yleisessä skenaariossa tapahtui? Mieliteko dramatisoitiin ja siihen suhtauduttiin oudosti. Osaltaan kasvatettiin sitä kuin itsestään. Sitä mitä ”ei voi” saada on mielessä entistä enemmän. Siihen pisteeseen saakka, että siitä tulee pakkomielle.
Meillä kaikilla on mielitekoja ja meille kaikille tulee niitä. Niiltä ei voi välttyä. Mitä enemmän sille antaa huomiota, sitä suuremmaksi ja ylitsepääsemättömämmäksi se kerta kerralta kasvaa. Pahimmillaan siitä voi tulla jopa krooninen, addiktioon verratavissa oleva ongelma.

Kun huomaat mieliteon hiipivän takavasemmalta – huomioi se. Tiedosta mitä tapahtuu. ”Okei, nyt haluttaa karkkia”. Fiilistele ja mieti mahdollisia syitä, miksi niin tapahtuu. Onko kyse tottumuksesta? Olet ehkä tottunut sen saunakaljan juomaan joka lauantai, tai avaamaan sipsipussin leffaa katsoessa. Toinen syy mieliteolle antautumiselle voi olla sijaistoiminta, eli sivuutat sillä esimerkiksi pahaa mieltä. Saat hetkeksi muuta ajateltavaa. Lohdutusta.

Okei, nyt tiedät mielihalun olemassaolon ja olet fiilistellyt sitä. Seuraava vaihe on jatkaa matkaa. Katse eteenpäin. Mieliteolle antautumisen vastakohta. Mitä useammin pyrit jatkamaan matkaa, sitä helpompaa siitä tulee.

Helpommin sanottu kuin tehty. Tiedetään. Fakta on kuitenkin se, että kenenkään meistä ei ole pakko noudattaa mitään ruokavalioita, liikuntasuunnitelmia tai muutoin pitää huolta itsestämme. Sen pitäisi olla itsenäinen päätös pysyä suunnittelemiensa rajojen sisällä, jotta saa haluamansa lopputuloksen. Sitten on myös ne hetket, kun saa hyvällä omallatunnolla nautiskella. Mieluummin kuitenkin niin, että itse päätät milloin nautiskelet. Ei siis niin, että juokset mielitekojesi perässä ja ruoskit itseäsi sen jälkeen. Se ei ole kestävää, eikä kehittävää toimintaa.